Oppimisen, opettamisen ja opiskelutaitojen tukemisen keinoja -koulutuksessamme pureuduttiin marraskuun webinaareissa struktuurin ja eriyttämisen merkitykseen osana opetusta. Toisessa webinaarissa aihetta käsiteltiin esiopetuksen ja alakoulun näkökulmasta ja toisessa puolestaan yläkoulun näkökulmasta. Webinaarien kouluttajana toimi Kaisa Hurtig. Alta löydät Kaisan aihetta käsittelevän blogitekstin. Mukavia lukuhetkiä!
Kuva: Pixabay
Oppilaantuntemus ja selkeät struktuurit eriyttämisen tukipilareina
Eriyttäminen koskettaa meitä kaikkia kasvattajia ja sitä
tulisi tapahtua oppijan koko koulupolun varrella, varhaiskasvatuksesta toiselle
asteelle. Eriyttämisen avulla voidaan tukea kaikenlaisia oppijoita, myös niitä,
jotka kaipaavat lisähaasteita. Eriyttämisestä puhuttaessa tarkoitan niin
alaspäin kuin ylöspäinkin eriyttämistä. Jokainen päiväkodin tai koulun ovesta
kulkeva lapsi/nuori on yksilö, jolla on omat vahvuutensa ja haasteensa. Meidän
kasvattajien tehtävänä on kohdata yksilö siten, että meille selviäisi millaista
tukea hän opinpolullaan tarvitsee ja millä tavoin voimme häntä siinä tukea.
Oppilaantuntemus
Eriyttämistä käsittelevissä tutkimuksissa ja
kirjallisuudessa korostetaan oppilastuntemusta, minkä tulisi ollakin kaiken
eriyttämisen lähtökohta. Miten voi eriyttää, jos ei tunne oppilasta?
Yhdysvaltalainen kouluttaja ja eriyttämisen asiantuntija Carole Ann Tomlinson
(2014) korostaa sitä, että opetuksessa tulisi lähtökohtaisesti huomioida
oppilaan yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeet. Myös yliopistolehtori Anssi
Roihan ja erityisluokanopettaja Jerker Polson kehittämä eriyttämisen viiden O:n
malli (2018) pohjautuu tälle ajatukselle. Opettajan tulisi tietää oppilaan
valmiudet, kiinnostuksen kohteita sekä oppimisprofiili. Roihan ja Polson (2018)
mukaan oppijan oppimisprofiili muodostuu muun muassa oppimistyylistä, omista
lahjakkuuksista ja tavoitteista, tiedon rakentamistavasta, henkilökohtaisista
oppimismieltymyksistä, kuten itselle mieleisimmästä oppimisajankohdasta. Oppilaantuntemusta
voi lisätä monin eri keinoin: mikä olisi sinulle luontevin keino? Eriyttämisen
tarpeen tunnistamisessa keskeisiä asioita ovat tiedonsiirto ja yhteistyö
oppilaan kanssa toimivan verkoston kesken, perehtyminen oppilasta koskeviin
asiakirjoihin ja tuotoksiin, erilaiset haastattelut ja havainnoinnit sekä
valmiit lomakkeet.
Kuva: Kaisa Hurtig, KESY-kortit
Eriyttämisen viiden O:n malli
Tomlinsonin (2004) mukaan eriyttää voi opetuksen sisältöä,
prosessia, tuotosta sekä ympäristöä. Roihan ja Polson kehittämä eriyttämismalli
on luotu helpottamaan opettajien työtä ja se pohjautuu myös Tomlinsonin
teoriaan. Mallin avulla eriyttämistä lähestytään erilaisten osa-alueiden kautta,
joista voi arjessa ottaa vaikka yhden osa-alueen aluksi tarkastelun alle. Paras
lopputulos syntyy kuitenkin kaikkien osa-alueiden hyödyntämisen myötä, oppilaan
yksilölliset tarpeet huomioiden. Eriyttäminen jaetaan mallissa viiteen osa-alueeseen:
1) Opetusjärjestelyt: esimerkiksi joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopettajuus, oppituntien palkitus ja tukiopetus, muut lisäresurssit (kuten koulunkäyntiohjaajat ja jakotunnit)
2) Oppimisympäristö tarkoittaa kaikkea sitä todellisuutta, missä opetusta ja oppimista tapahtuu. Roiha ja Polso (2018) puhuvat fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä oppimisympäristöstä. Fyysinen oppimisympäristö tarkoittaa konkreettista oppimistilaa ja rakennetta: koulurakennusta, luokkatilaa ja niissä olevia asioita sekä esineitä. Psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö on vaikeammin hahmotettavissa: ne käsittävät ilmapiirin, ihmissuhteet ja tunnelman, jotka liittyvät oppimiseen. Sosiaalisella oppimisympäristöllä viitataan oppimistilanteisiin vaikuttaviin ihmissuhteisiin ja oppimisessa mukana olevien ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen.
3) Opetusmenetelmät: erilaiset oppilaiden oppimista tukevat keinot ja tavat. Esimerkiksi opiskelutaitojen (strategiat ja tekniikat) opettaminen, itseohjautuvuuden opettamista (toiminnanohjaustaitojen kehittämistä), esim. toiminnanohjauskortit, selkeät ja tuetut ohjeet, yksilöllisen etenemisen mahdollistaminen, kotitehtävissä eriyttäminen, monipuolinen strukturointi ja eriyttävät työtavat.
4) Oppimisen tukimateriaali: opetusvälineiden ja oppimateriaalin eriyttävä käyttö sekä keskittymisen apuvälineet. Esimerkiksi valmiit E-materiaalit ja -kirjat, selkomateriaalit, erilaiset opetus- ja havaintovälineet, oppimispelit, tietotekniikan hyödyntäminen, äänikirjat, kuulosuojaimet ja Time timerit.
5) Oppimisen arviointi: eriyttäminen on jo opetussuunnitelmassa arvioinnille asetettu tavoite: ”Arviointikäytänteet suunnitellaan ja toteutetaan oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä otetaan huomioon ja huolehditaan siitä, ettei osaamisen osoittamiselle ole esteitä.” (Perusopetuksen arviointiluku 6, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset 10.2.2020)
Strukturointi
Selkeät toimintamallit, oppimateriaalit ja oppimisympäristö
auttavat meitä kaikkia. Niistä hyötyvät myös moninaiset oppijat vaikkei mitään
erityistä tuen tai eriyttämisen tarvetta olisikaan. Strukturoimalla omaa
opetusta myös tavoitteet kirkastuvat ja opetettavasta asiasta voi löytää
keskeisen tiedon. Erityispedagogiikan professori Kara Hume (2018) jakaa
strukturoidun opetuksen tasot toistensa päälle rakentuvaan pyramidimuotoon.
Strukturoinnin alimmalla tasolla on tila (physical
structure), mikä tarkoittaa, että oppimisympäristössä kaikelle on oma
paikkansa (henkilöt, tavarat, työskentelytilat). Aika (schedules)
tarkoittaa ajan ja ajallisesti toiminnan tai siirtymien strukturoimista (mm.
erilaiset timerit, visuaaliset ohjeet siirtymiin). Työskentely (work
systems) tarkoittaa, että eri työvaiheet ovat selkeästi esillä (tunnin kulku
taululla, työskentelypaikat selkeästi merkittynä, toimintaohjeet). Rutiinit,
kuvitetut ohjeet (routines and visual strategies) päivä-/viikko-/kuukausistruktuurit,
luokan säännöt ja toimintaohjeet pysyvät toistuvasti samankaltaisina ja
vahvistavat turvallisuuden ilmapiiriä luokassa. Materiaaleilla (visual
structure of materials) tarkoitetaan
helposti saatavilla olevia lisä-/eritasoisia tehtäviä, selkokielisiä sekä muita
yksilöllisiä materiaaleja.
Lopuksi
Eriyttäminen tulisi nähdä kokonaisvaltaisena opetusta ohjaavana
ajatusmallina, Roiha ja Polso (2018) puhuvat opetusfilosofiasta, ei ainoastaan
yksittäisinä yksilöä koskevina temppuina luokassa. Eriyttäminen ei myöskään
saisi kasaantua vain yksittäisen opettajan harteille vaan vaatii tiivistä
yhteistyötä ja yhteissuunnittelua muiden opettajien, opiskelijahuollon ja
oppilaan verkoston kanssa.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) 2022-2024
toteuttaman hankkeen Eriyttäminen perusopetuksessa arvioinnissa
tuotetaan tietoa pedagogisen eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyiden
perusteista, muodoista ja toimivuudesta erityisesti koulutuksellisen tasa-arvon
kannalta. Eriyttämisen perusteista, muodoista ja toimivuudesta erityisesti
tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kohdalla on olemassa runsaasti
ajantasaista tietoa. Hankkeen tarkoituksena on arvioida varsinkin eriyttämisen
kevyempien, yleisen tuen keinojen mahdollisuuksista vastata oppilaiden tuen
tarpeisiin.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2022/06/Eriyttaminen-perusopetuksessa-hankesuunnitelma.pdf
Blogitekstin kirjoittaja on Ope oppii -koulutuskokonaisuuden kouluttaja
Kaisa Hurtig,
ohjaava opettaja, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
Kommentit
Lähetä kommentti