Oppimisen, opettamisen ja opiskelutaitojen tukemisen keinoja -koulutuksessamme toiseksi viimeisessä teemassa uppouduttiin laaja-alaiseen oppimiseen sekä esiopetuksen/alakoulun että yläkoulun näkökulmista. Kouluttajanamme oli laaja-alaiseen osaamiseen pitkään perehtynyt, pohtinut ja käytännössä toteuttanut Juho Norrena. Nyt kannattaa lukaista, millaisia ajatuksia Juholla on laaja-alaisen osaamisen tukemisesta!
Kuva: PixabayLaaja-alainen osaamisen edistäminen on pysähtymistä
Koulun perustehtävänä on oppijan henkilökohtaisten
edellytysten tukeminen ja vahvistaminen. Usein korostetaan omaksuttavia tietoja
ja taitoja, joita lapset ja nuoret tarvitsevat itselleen nyt ja tulevaisuudessa:
matematiikkaa, lukemista, kirjoittamista tai historian tuntemusta. Nykyisin
jopa tunteiden säätelyä tai toiminnan ohjausta. Puhutaan siis kukasta, lehdistä
ja varresta, mutta jätetään mainitsematta maaperä, johon kasvi kiinnittyy.
Laaja-alainen osaaminen porttina todelliseen maailmaan
Oppimisen henkilökohtaisten edellytysten listaan on nimittäin lisättävä aines, jota laaja-alainen osaaminen opetussuunnitelmassa keskeisesti edustaa: oppijan valmius liittää oppimansa asiat todelliseen maailmaan. Tästä näkökulmasta koulun tehtävänä ei ole vain jaella olemassa olevaa totuutta, vaan antaa oppijoille valmiudet tehdä maailmasta jonain päivänä parempi paikka. Olla kykeneviä muun muassa ratkaisemaan uusien sukupolvien kohtaamia globaaleja haasteita ja varmistaa, että heikommassa asemassa olevat saavat äänensä kuuluviin.
Koulun arki ei ole perusluonteeltaan kauaskatseista.
Toiminta perustuu rutiineihin, arkiset ongelmat tuntuvat vuoren kokoisilta,
eikä opettajan ole helppo nähdä muutoksen varjossa maailmanparantajan rooliaan.
Ei sitä roolia silti pakoonkaan pääse. Opettajien ammatillinen intuitio
hälyttää, että jotain pitäisi tehdä, mutta asiasta ei saa otetta. Tuntuu, kuin
kulkisi pimeässä huoneessa, joka on sinänsä tuttu, mutta koko ajan saa pelätä
törmäävänsä terävään kulmaan.
Miten koulu voi valmistaa tulevaisuuteen?
Tulevaisuuteen orientoitunut opetus ei tarkoita välttämättä
geeniteknologian, robotiikan tai biotalouden pänttäämistä. Tärkeintä ei ole
edes arvailla, millaisia ammatteja vuosikymmenten kuluttua mahtaa olla
olemassa. Tavoitteena ei liioin ole koulun toiminnan tehostaminen,
etenemistahdin kiihdyttäminen tai käsiteltävien asioiden lisääminen. Jotta
laaja-alaisen osaamisen tavoitteissa onnistutaan, on pikemminkin pysähdyttävä
pohtimaan, mitä oltiinkaan tekemässä ja mihin rajallinen aika kannattaa
opettamisessa kuluttaa.
Käytännön teot, jotka valaisevat opettajaa muutoksessa ovat pieniä. Ne liittyvät arkisteny ongelmien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen koulun arjessa. Ne liittyvät oppijoiden näkemyksen huomioimiseen oppimisen suunnittelussa. Ne liittyvät oppijan roolin tunnistamiseen luokkayhteisön rutiineissa.
Pienillä askeleilla kohti valoisampaa tulevaisuutta
Kyse on koulun tavoitteista aktivoida oppijaa ympäröivää
maailmaa ja sosiaalista ympäristöä kohtaan: ongelmien ratkaisemisesta,
tiimityöstä, vahvuuksien tunnistamisesta sekä itsensä haastamisesta suhteessa
yhteisön tavoitteisiin. Kyse on toimijuuden siirtämisestä oppijalle sen sijaan,
että pelkästään opettaja arvioi, mikä olisi oppimistilanteissa oppilaille
parhaaksi.
Muuttuvassa maailmassa opettajan roolina on sopivan
haastavien ja virikkeellisten edellytysten rakentaminen oppimista varten.
Opettajan ei tarvitse aina etukäteen tietää, mikä tulee olemaan oppimisen
lopputulos. Opettajan on johdateltava oppija mielenkiintoisten kysymysten
äärelle, rajattava suuria kokonaisuuksia ja altistettava itsensäkin oppijaksi.
Lopulta opettajan keskeinen tehtävä on arvioida, kuinka oppimisessa
onnistuttiin.
Kuulostaakin pimeältä. Tai ainakin hämärältä, mutta lohduttavinta
on, ettei hapuilua tarvitse tehdä yksin.
Vuorovaikutuksen laatu on yhteydessä opetuksen tuloksiin
Tärkein laaja-alaisen osaamisen edistämiseen liittyvä
osa-alue on vuorovaikutuksen kehittäminen. Kyse on suurelta osin opettajan ja
oppijan välisestä luottamuksesta. Lähes yhtä tärkeää on oppimista edistävien
aikuisten keskinäinen toiminta. Kokemukseni mukaan opettajat ja muut opetus- ja
kasvatusalan ammattilaiset löytävät kyllä ratkaisuja, kun asettavat tavoitteita
ja kulkevat niitä kohti yhdessä.
Vuorovaikutus on luonnollisesti yhteistyötä. Mutta lisäksi
se on ihmisten välistä kohtaamista, yhteistä ihmettelyä, eriävien näkökulmien
kuuntelemista ja erilaisten roolien opettelemista. Vuorovaikutus on yhteisöllistä
ja aktiivista läsnäoloa. Vaikka toiminnassa on lukuisia eri rooleja ja
tehtäviin kuuluu valtaa toisia ihmisiä kohtaan, laadukas vuorovaikutus on silti
tasa-arvoista kanssakäymistä. Siinä ei ole toisiaan tärkeämpiä rooleja. Kun
asioita voidaan henkilöstön ja luokan kanssa kehittää tavoitelähtöisesti,
ollaan myös automaattisesti laaja-alaisen osaamisen äärellä.
Opetussuunnitelmien edellyttämä muutos ei ole valtava
harppaus, vaikka se välillä tuntuukin kaukaiselta. Kaikki vaaditut keinot ovat
jo alan ammattilaisten keinovalikoimassa. Muutos on pysähtymistä, yhdessä
ajattelua ja perustehtävän kirkastamista. Se on yhtä helppoa kuin havahtuminen
siihen, että pimeässä huoneessa on todennäköisesti myös valokatkaisin.
Blogitekstin kirjoittaja on Ope oppii -koulutuskokonaisuuden kouluttaja
Juho Norrena
tutkija, tietokirjailija ja kouluttaja
Kommentit
Lähetä kommentti