Ope oppii -koulutuskokonaisuus on edennyt 2. koulutukseen. "Opetustyön haasteiden kohtaamisen keinoja" -koulutuksemme jatkui teemalla "Kolmiportainen tuki käytännössä". Ville Palkeinen johdatti osallistujamme kahdessa eri webinaarissa tuen portaille. Villen ajatuksia tuen toteuttamisesta käytännössä voit lukea lisää alta löytyvästä blogitekstistä. Antoisia ja avartavia lukuhetkiä!
Kuva: PixabayKolmiportainen tuki – Tukea tarpeen mukaan
Perusopetuksen koulunkäynnin ja oppimisen tukea koskeva
lakikokonaisuus hyväksyttiin 24.6.2010 ja laki astui voimaan 1.1.2011. Näin
ollen kolmiportaista tukea on toteutettu perusopetuksessa jo yli vuosikymmenen
ajan. Nyt myös varhaiskasvatus on siirtynyt kolmiportaisen tuen rakenteeseen
1.8.2022 alkaen. Kuitenkin kolmiportainen tuki ja sen soveltaminen kouluarjessa
on aihe, joka herättää sekä pohdintoja että kiivastakin keskustelua niin opettajistossa
kuin myös julkisessa keskustelussa: Saavatko oppilaat sellaista tukea, jota he
tarvitsevat ja johon he ovat oikeutettuja? Missä ryhmässä tuen tarpeiset
oppilaat opiskelevat? Onko kaikki pienryhmät ja erityisluokat lopetettu? Onko
edellä mainituilla yhteyttä laskeneisiin oppimistuloksiin? Toimiiko koulu enää,
vai onko se peruuttamattomasti rikki?
Yllä olevaa kysymystulvaa ei hälvennä eikä selkeytä se, että
opetuksenjärjestäjät soveltavat ja toteuttavat kolmiportaista tukea
paikallisesti OPH:n ohjauksessa oman opetussuunnitelmansa mukaisesti. Näin
kolmiportaisen tuen toteutuksen muodot voivat vaihdella kuntien välillä ja jopa
kunnan sisällä eri koulujen välillä. On kuntia, joissa mm. erityisluokkien
määrä on merkittävästi vähentynyt ja erityisen tuen oppilaat opiskelevat
pääsääntöisesti yleisopetuksen ryhmissä. On myös kuntia, joissa erityisluokat
ovat yhä samaan tapaan kuin aiemmin osa perusopetuksenrakennetta. Erityisesti
julkiseen keskusteluun liittyy myös usein käsitteitä, mm. inkluusio ja
lähikouluperiaate, jotka eivät ole osa kolmiportaista tukea, mutta joilla on
välillistä ja myös suoraa vaikutusta oppilaiden tuen toteuttamiseen.
Kolmiportaisen tuen toteutumisen monimuotoisuuteen ja tuen portaiden selkiyttämiseen nähtiin tarvetta myös Opetus- ja kulttuuriministeriön Oikeus hankkeen loppuraportissa (OKM 2022:30). Sen kehitysehdotuksissa otettiin kantaa tarpeeseen selkeyttää tuen kokonaisuutta. Konkreettisina ehdotuksina mainittiin mm. yleisen tuen määrittely lainsäädäntöön ja sen parempi ohjaaminen opetussuunnitelman perusteissa, tehostetun ja erityisen tuen tarkempi määrittely ja pedagogisten asiakirjojen yksinkertaistaminen. Ajan myötä saamme nähdä, kuinka kehitysehdotuksiin vastataan ja kuinka tämä tulee näkymään arjen työssä. Kuitenkin niin nyt, kuin myös mahdollisten tarkennustenkin jälkeen yksityiskohtaiset tuen tasojen erot määriytyvät lopulta aina oppilaskohtaisesti paikallisella tasolla. Tarjotun tuen tulee vastata oppilaan tämänhetkistä tarvetta siinä oppimisympäristössä, jossa oppilas on. Näin lainsäädännössä tuen tasoja ei voida koskaan määrittää lopullisen selkeiksi.
”Olennaista kunkin lapsen tuen tason määrittämisessä on henkilöstön ammattitaito, lapsen havainnointi, tuen tarpeen dokumentointi ja arviointi, tuen vaikuttavuuden arviointi, yhteistyö vanhempien ja mahdollisesti muiden ammattilaisten kanssa.” Opetusneuvos Kirsi Alilan tiivistys tuesta (Oppimisen tuen foorumi, 2022) kuvaa hyvin sitä monimuotoisuutta, jota oppilaan tuen tarpeen arvioinnissa ja toteuttamisessa on huomioitava.
Yleinen tuki – Kaikille ja myös yksilöllisesti toisinaan tarpeen mukaan
Kolmiportaisen tuen ydin on laadukas yleisopetus ja yleinen
tuki. Kaikki oppilaat ovat yleisen tuen piirissä, vaikka heidän oppimisensa ja
opinnoissa eteneminen ei erityistä huomiota vaatisikaan. Käytännössä yleinen
tuki tarkoittaa suurimmalle osalle oppilaista oppimisympäristöön ja ryhmätason
toimintaan liittyviä pedagogisen tuen menetelmiä. Yleinen tuki on myös
yksilöllistä tukea. Tällöin oppilaan tuen tarve on kuitenkin väliaikaista ja
tuki ei ole päällekkäistä. Yleisessä tuessa voidaan toteuttaa kaikkia
mahdollisia tuen toteuttamisen toimenpiteitä ja tukimuotoja, pois lukien
oppiaineiden yksilöllistäminen ja/tai kokoaikainen erityisopetus, kuitenkin
väliaikaisesti ja tyypillisesti yksittäin. Tehdään toisinaan jotakin toisin,
vahvemmin pedagogisesti tukien. Jos kuitenkin väliaikainen yksilöllinen tuki ja
kaikille suunnatut yleisen tuen keinot todetaan riittämättömiksi, on usein
syytä arvioida olisiko oppilaan edun mukaista tiivistää tukea ja arvioida myös
moniammatillisesti ja hyötyisikö oppilas tehostetusta tuesta.
Tehostettu tuki – Yksilöllisempää ja moninaisempaa tukea
Tehostetun tuen tarvetta arvioidaan pedagogisessa arviossa. Jos oppilaan nähdään hyötyvän tehostetusta tuesta ja on hänen etunsa mukaista tarjota hänelle tehostettua tukea, tehdään hallintopäätös tehostetusta tuesta ja toimeenpannaan tehostettu tuki oppimissuunnitelmalla. Käytännössä pedagogisessa arviossa kuvataan oppilaan koulunkäynnin kokonaistilanne, lapsen saama yleinen tuki ja arvio eri tukimuotojen vaikutuksista. Pedagogisessa arviossa arvioidaan millaisilla pedagogisilla keinoilla, ohjauksellisilla tukitoimilla ja oppimisympäristön järjestelyillä oppilasta voidaan tukea. Arvion pohjalta siis arvioidaan sitä, hyötyykö oppilas jatkuvammasta, monimuotoisemmasta sekä määrällisesti ja laadullisesti tehostetummasta tuesta. Pedagoginen arvio käsitellään ja usein on oppilaan edun mukaista, että se myös laaditaan yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa. Pedagoginen arvio täytyy myös aina käsitellä yhteistyössä oppilashuollon henkilöstön kanssa. Tämä on lainvaatimus ja se myös mahdollistaa laajempaa ammatillista osaamista sekä näkökulmaa oppilaan tuen asioissa.
Erityinen tuki – Jatkuvaa intensiivistä yksilöllistä tukea
Erityinen tuki on kolmiportaisen tuen ”tiivein ja intensiivisin” tuen taso. Kun tehostetun tuen tukitoimia on toteutettu ja myös arvioitu ja näyttää siltä, että tehostettu tuki ei ole riittävä oppilaalle, voidaan laatia pedagoginen selvitys yhdessä oppilaan, huoltajan ja moniammatillisen henkilöstön kanssa. Pedagogisessa selvityksessä pedagogisen arvion tapaan kuvataan koulunkäynnin kokonaistilanne, arvioidaan tarjotun tuen vaikuttavuutta sekä arvioidaan sitä, millaisilla tukitoimilla oppilasta olisi hyvä tukea hänen siirtyessään erityiselle tuelle. Jos oppilaan nähdään hyötyvän erityiselle tuelle siirtymisestä, tehdään hallintopäätös erityiseen tukeen siirtymisestä. Tähän hallintopäätökseen kirjataan myös oppilaan ensisijainen opetusryhmä. Onko erityinen tuki muun opetuksen yhteydessä vai erityinen tuki erityisluokalla tai erityiskoulussa. Erityinen tuki toimeenpannaan HOJKS:sa.
Hyvä hallintotapa – Oppilaan edun ensisijaisuus ja kaikkien oikeusturvan tae
Jokainen oppilas on oikeutettu oppimisen tukeen. Tuen tarve voi olla hetkellistä tai pidempi aikaista. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen pyrkimys on tarjota oppilaalle eväät jatko-opintoihin ja niiden kautta omaan paikkaan yhteiskunnassa sekä hyvään aktiiviseen elämään. Näin on erityisen tärkeää, että oppilas ja huoltajat osallistuvat ja ovat aidosti osallisia mahdollisiin oppimisen tuen asioihin. Oppilaalla on lakisääteinen oikeus tulla kuulluksi ennen erityisen tuen päätöstä ja myös muulloinkin, kun pohditaan hänen oppimisen tuen asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaalla on oikeus saada tietoa mielipiteensä muodostamiseksi ja oikeus esittää näkemykseksensä asiasta. Oppilaalla on näin oikeus vaikuttaa kehitystään vastaavasti itseään koskevassa päätöksessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita koskaan päätöksentekovallan siirtymistä lapselle. Huoltaja on lapsen laillinen edustaja, ja näin myös huoltajalla on oikeus tulla kuulluksi ennen erityisen tuen päätöstä, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta päätökseen. Oppilas tai huoltaja ei kuitenkaan voi määrittää opetuksen järjestämistä, tukea tai sen tasoa, vaan siitä vastaa aina ja sen määrittää aina opetuksenjärjestäjä.
Hyvä hallintotapa myös määrittelee sen, että opetuksen järjestäjän on aina tarvittaessa uudelleen arvioida tuen tarve. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisen tuen päätöksen lakisääteistä tarkistamista ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä. Tämän lisäksi, jos tuen tarve merkittävästi muuttuu, tulee tuen tarvetta uudelleen arvioida aina tarvittaessa sekä tarvittaessa tehdä uusi tuen hallintopäätös. Oppilaan tilanteesta riippuen kenties uusi erityisen tuen päätös, siirtyminen tehostetulle tuelle tai erityisen tuen päätöksen purkaminen ja siirtyminen yleiselle tuelle.
Osa hyvää hallintotapaa on oppimisen tuen asiakirjojen kieli ja valitut ilmaisut. Oppilasta ei kuulu kuvata koskaan hänen ominaisuuksien kautta. Voi olla, että hän on luonteeltaan ”iloinen”, mutta tällöin asiakirjoihin kirjataan se, kuinka hänen ”iloisuutensa” näkyy oppimisympäristössä, hänen toiminnassaan ja siinä kuinka hän on osa ryhmää. Oppilaan toimintaa siis kuvataan sanallisesti: missä hän on hyvä, mistä hän on kiinnostunut, miten hänen motivoitumisensa näkyy, miten ja minkälaisissa tilanteissa hän hyötyy tuesta ja minkälaisesta tuesta, miten hänen tuen tarpeensa näkyy siinä oppimisympäristössä, jossa hän on ja missä tilanteissa. Olisi hyvä, että oppilas pystyisi aikuisena lukemaan itseään koskevia asiakirjoja, ja aidosti kokemaan, että niissä kuvataan nimenomaan hänen koulunkäyntiään, ei häntä ihmisenä.
Jokainen oppilas osaa jo jotakin koulussa, tuettuna moni
osaa jo merkittävän paljon ja jokaisella oppilaalla on myös omat tavoitteensa,
joita kohden hän matkaa yhdessä koulun aikuisten kanssa, opiskelipa hän
yleisellä, tehostetulla tai erityisellä tuella.
Ville Palkeinen
KM, oppimisen ja koulunkäynnin tuen
erityissuunnittelija, erityisluokanopettaja
Kommentit
Lähetä kommentti