Kielelliset oppimisvaikeudet

  Ope oppii -koulutuskokonaisuuden 3. koulutus "Tuen tarpeen tunnistamisen ja tarpeisiin vastaamisen keinoja" jatkui teemalla "Kielelliset oppimisvaikeudet".  Kouluttajanamme toimi puheterapeutti ja työnohjaaja Hannele Merikoski. Alta voit lukea Hannelen webinaarien jälkeisiä ajatuksia. Innostavia lukuhetkiä.

Kuva: Pixabay License

Yhteisöllinen puheterapia

Varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa tehdään monialaista yhteistyötä. Puheterapian tavoitteena ei ole, se että lapsi toimii hyvin vain terapiatilanteissa. Yhteisöllisessä puheterapiassa asiantuntijuutta viedään  lähiyhteisöihin, ihmisen arkeen. Yksilön tuntemus on yhteisöllisen puheterapian perusta. Voimme ajatella, että lapsi tai lapsiryhmä on vuori, jonka haluamme valloittaa. Meillä kullakin on se valloittamiseen erilaisia tekniikoita ja välineitä. Yhteistyössä vuoren helpottaminen helpottuu. Yhdessä olemme enemmän.

 

Vuorovaikutus ja kielelliset pulmat

Klisee, mutta niin totta: elämän tarkoitus on vuorovaikutus. Pedagogiset tavoitteet toteutuvat vain toimivalla vuorovaikutuksella. Toimiva vuorovaikutus saattaa näyttää helpolta ja vaivattomalta, mutta yksinkertaista se ei ole. Erityisesti kun lapsella on  puutteita vuorovaikutustaidoissaan vaikkapa kielen ymmärtämisen vuoksi.

Usein lapsen kielellisiä taitoja arvioidaan ja löydetään keinoja, joilla hänen vuorovaikutustaan ja sitä kautta osallisuutta voidaan tukea. Harvemmin tarkastelemme vuorovaikutuskumppaneita, ympäristöä. Huomioimmeko aloitteet, näemmekö haasteellisen  käyttäytymisen taakse. Kun näemme viestin käyttäytymisen takana, löydämme useimiten ratkaisun avaimen.

Miten vuorovaikutustilanteissa käytämme esteettömän viestinnän keinoja (olemuskieli, tukiviittomat, kuvat, piirtäminen ja teknologia). Onko kuvat kenties käytössä vain strukturoiduissa tilanteissa tai kuvittamassa ympäristöä. Jos käytössä on henkilökohtaisia viestivälineitä, kuinka taitavia olemme niiden käytössä. Jos tuntuu hankalalta, jätämmekö ne käyttämättä. Kuitenkin lapsen vuorovaikutuspulmat on aina aikuisten vastuulla. Lapsi itse ei voi erilaisia keinoja yksin ottaa haltuun.

Koulutuksessa puhuimme itsearvoinnista tästä näkökulmasta. Miten arvioin omaa vuorovaikustani. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että erityisesti aloitteita jää huomioimatta. Ne ovat usein huomaamattomia, varovaisia huomionhakukeinoja. Joku nostaa varovasti kättään. Ei oikeastaan haluaisikaan tulla huomioiduksi. Ei välttämättä ole keinoja ja uskallusta. Usein esteettömästä viestinnästä löytyy tarvittava tuki. Voi vaikka rohkaistua kertomaan puhelaitteen avulla. Nykyisin teknologia on tuttua kaikille lapsille ja se on kiinnostavaa. Ei mikään kummajainen. Oli kyseessä mitkä keinot tahansa, aikuinen mallittaa. Ja ei haittaa vaikka sen on hidasta ja hankalaa aluksi. Usein tuntuu, että vaaditaan itseltä liikaa. Pitäisi olla heti näppärä ja sujuva. Ollaan itselle armeliaita ja hyväksytään, että oppimisprosessi vaatii aikaa tässäkin.

Vuorovaikutus ei ihmisten välillä ole täydellistä. Ihan meillä kaikilla on parantamisen varaa, aina.

 

Eskarilaisten kanssa askartelua. Ryhmässä mm. tarkkaavuuden suuntaaminen ja pitkäjänteinen työskentely hankalaa. Aarrearkkuprojekti: puheterapeutin rantarolexit hajotettiin vasaralla, suunniteltiin mihin kohtaan tukee minkin väriset helmet. Kuumaliimapyssyllä työskentely sujui tarkkaavaisesti. Rakkain aarteeni. 

Ps. Lapsia ei vahingoitettu ja aikuiset oli turvana.

Tikitys ja ilo

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa. Klisee tuokin. Ja sekin pitää paikkaansa. Puheterapeuttina mietin, että ehkä ammattinimikkeekseni sopisi paremminkin aarteenmetsästäjä. Sitä se on, etsin aarretta - tikitystä, jotta lapsi kuntoutuu tai etsin omaa tikitystäni, jotta työni on merkityksellistä ja voin ammentaa siitä voimavaroja.

Yläkoulun opettajien kanssa pohdimme erilaisia tikitystä, mitä oppilailla on. Löytyi helposti mopot, traktorit, tiktok, pelaaminen. Kun tikitys on löytynyt voi sitä alkaa hyödyntämään ja laajentamaan. Annetaan tehtäväksi ottaa kuvia moposta ja vaikka siihen liittyvää sanastoa englanniksi. Hyödynnetään nettiä, somea. Valjastetaan se, mikä pistää tikittämään oppimiseen.

Näytin erilaisia ohjelmia ja sovelluksia, jotka toimivat erinomaisina välineinä opetuksessa. Sellaisia, jotka on helppo ottaa käyttöön ja innostavat paitsi oppilaita myös opettajia. Innostusta oli selkeästi ilmassa.

Uskon vahvasti toiminnallisuuteen. Siihen, että tekemällä ja kokemalla omaksumme asioita. Toki mallistakin oppii. Puhuimme myös kaveritaidoista ja kuinka esim isommat voivat toimia niin monella eri tavalla pienempiensa opastajina. Isommat voi opettaa pienemmille erilaisia taitoja. Tokaluokkalaiset voivat käydä eskarissa opettamassa tukiviittomia tai päinvastoin. Vanhemmat lapset voivat valmistaa pienemmille toimintatauluja. Kaveritaidot kehittyy yli luokkarajojen. Niin ja todellakin lapset innostuvat asioista kun aikuinen innostaa. Asenteet tarttuu. Yhteisöissä tämä koskee kaikkia.

Blogitekstin kirjoittaja on Ope oppii -koulutuskokonaisuuden kouluttaja

Hannele Merikoski

Puheterapeutti FM, työnohjaaja