Ope oppii -koulutuskokonaisuuden 2. osuus "Opetustyön haasteiden kohtaamisen keinoja" käynnistyi "Käyttäytyminen ja vuorovaikutus" -teemalla

Ope oppii -koulutuskokonaisuus on edennyt 2. koulutukseen. "Opetustyön haasteiden kohtaamisen keinoja" -koulutuksemme käynnistyi teemalla "Käyttäytyminen ja vuorovaikutus". Innostavan ja vuorovaikutteisen webinaarimme kouluttajana toimi Maria Laiho, jonka ajatuksiin voit palata lukemalla alta löytyvän blogikirjoituksen. 

                                                                            Kuva: Pixabay

Käyttäytyminen ja vuorovaikutus oppimisyhteisöissä
Yhdessä eteenpäin - keinoja kohtaamisiin

 

        Kuva: Pixabay

 

Turvaa ja hyväksyntää -  onnistumisia, osallisuutta ja oppimisen iloa

Kukapa ei haluaisi onnistua ja tuntea oppimisen iloa? Onnistuneen koulupolun mahdollistaminen kaikkien lapsen ja nuoren osalta on yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä. Turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö on jokaisen oppijan oikeus. Turvallisuus on myös oppimisen ytimessä. Kun kasvu- ja oppimisympäristössä vahvistetaan turvan tunnetta se mahdollistaa myös oppimisen iloa ja luovuutta sekä kouluun ja sen sosiaalisen ympäristöön kiinnittymistä. Turvallinen ympäristö on kouluhyvinvoinnin ytimessä ja sen pohjalle oikeastaan rakentuvat myös muut oppimisen ja koulunkäynnin mahdollisuudet.

”Kun on turvassa ja hyväksytty, on kaikki maailman mahdollisuudet.” - mukaillen Pesäpuu ry

Tärkeää olisi, että jokainen voisi omassa yhteisössään kokea yhteenkuuluvuutta; tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon arvostettuna omana itsenään, kyvykkyyttä; osaamisen pystymisen tunnetta, joka mahdollistaa oppimisen onnistumisen sekä autonomiaa ja olla näin itse osallisena ja aktiivisena toimijana ympäristössään ja omissa asioissaan. Näiden psykologisten perustarpeiden läsnäolo on välttämätöntä ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Psykologiset perustarpeet selittävät suuren osan ihmisen kokemasta elämäntyytyväisyydestä ja myönteisistä tunteista (Mm. Deci & Ryan, 2018). Oppimisyhteisössä psykologisten perustarpeiden toteutumista tarvitsevat kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin.

Kun oppimisyhteisössä vahvistetaan hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria, huolehditaan oppilaiden ja myös koko yhteisön hyvinvoinnista, ympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on laaja-alaista oppilaiden ja koko yhteisön hyvinvoinnin tukemista ja sen tulisikin olla ensisijaisesti yhteisöllistä ja ehkäisevää. (Autio ym., 2018). Oppimisyhteisössä turvallisuuden ja hyvinvoinnin huomioiminen koko yhteisön toimintakulttuurissa ja ympäristössä on jokaisen sen jäsenen yhteinen tehtävä ja vaikuttaa suoraan lasten ja aikuistenkin sosiaaliseen toimimiseen, vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen omassa yhteisössään.

Esteettömässä oppimisympäristössä on mahdollista onnistua. Kun ympäristöä rakennetaan aktiivisesti oppimisen ja onnistumisen esteitä poistavaksi, voidaan vahvistaa kaikkien hyvinvointia ja oppimista.  Sosiaalinen esteettömyys mahdollistaa osallisuutta ja tasavertaisuutta ryhmässä, pedagoginen esteettömyys puolestaan lisää moninaisten oppijoiden mahdollisuutta oppia omalla tavallaan ja saada riittävää tukea tarvittaessa. Fyysinen esteettömyys mahdollistaa sen, että rakenteet ja tilat ym. eivät tule esteeksi kenenkään osallistumiselle ja oppimiselle. 

Tärkeimpänä perustana kaikessa vuorovaikutuksessa on kuitenkin asenne-esteettömyys, jonka kautta välittyy aito hyväksyminen, välittävä kohtaaminen ja ratkaisukeskeinen suhtautuminen myös silloin, kun eteen tulee pulmia. Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen lähtee aikuisten asenteista. Aikuisten asenteet vaikuttavat suoraan lapsiin ja nuoriin ja siihen, millainen tunneilmapiiri oppimisympäristöön rakentuu. Turvallisessa kasvu- ja oppimisympäristössä voi kokea fyysistä ja henkistä turvallisuutta, joka mahdollistaa oppimisen onnistumisen ja vahvistaa psykologisten perustarpeiden toteutumista yksilöissä ja sitä kautta koko yhteisön hyvinvointia. (mm. Hurme & Kyllönen, 2014; Oksanen & Sollasvaara, 2019).

 

Kannattelevia kohtaamisia ja yhteistä ymmärrystä

Ymmärtävä, arvostava ja hyväksyvä kohtaaminen luo turvallisuutta vuorovaikutustilanteissa. Kun puhutaan haasteista vuorovaikutuksessa ja käyttäytymisellään reagoivista lapsista ja nuorista varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa, olisi tärkeää pysähtyä näkemään käyttäytymisen taakse ja vahvistaa yhteistä ymmärrystä myös selittävistä tausta- ja tilannetekijöistä. Usein näemme pelkästään ulkoisen käyttäytymisen ja siihen liittyvät tasot. Ulospäin suuntautunut käyttäytyminen havaitaan helpommin ja sisäänpäin suuntautunut reagointi saattaa jäädä huomaamatta. Käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen haasteilla voi olla hyvin moninaisia muotoja arjessa. Tärkeää olisikin näiden muotojen tunnistamisen lisäksi pysähtyä tarkastelemaan myös käyttäytymisen ilmiasun taakse. Usein oikeanlaisen ymmärryksen kautta saadaan myös paremmin kohdennettua toimivia tuen keinoja ja menetelmiä ja osataan kohdata lapsi tai nuori ymmärtävän läsnäolon kautta.

Käyttäytymisen taustalla voi olla tilannekohtaisia asioita lapsen tai nuoren toimintaympäristöissä, kotona tai koulussa. Kasvu- ja kehittymisympäristössä voi olla tekijöitä, jotka vahvistavat ei toivottua käyttäytymistä ja syynä voi olla kodin tai koulun jäsentymätön tai turvaton arki.  Taustalla voi olla myös sen hetken tunne- ja vireystilaan liittyviä tekijöitä tai liiallista stressiä ja kuormittumista tilanteessa. Voi olla, että esimerkiksi ympäristön esteettömyyden eri tasot eivät toteudu toimintaympäristössä riittävästi tai tunneilmapiiri ja kohtaamisen tavat eivät vahvista turvan tunnetta ja nämä lisäävät lapsen tai nuoren kuormittumista tilanteessa. Käyttäytyminen voi liittyä ikä- tai kehitysvaiheeseen, hormonaalisiin muutoksiin tai elämänkokemuksiin. Vaikuttavina tekijöinä voivat olla erilaiset kivut tai sairaudet, neurologiset tai neuropsykiatriset syyt, oppimisvaikeudet, ymmärtämisen pulmat, poikkeavat aistikokemukset, toiminannanohjauksen pulmat tai opitut toimintamallit, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia siinä tilanteessa ja ympäristössä. Käyttäytymistä voivat selittää itseymmärrykseen ja –luottamukseen liittyvät tekijät, omien ja muiden tunteiden tai sosiaalisten suhteiden ymmärtämisen pulmat tai tunne-elämän pulmat. Tausta- ja tilannetekijät voivat siis olla hyvinkin moninaisia ja päällekkäisiä, joten jokaisen lapsen ja nuoren tilannetta tulisi tarkastella yksilöllisesti ainutlaatuisena. Asian kartoittaminen yhteistyössä kodin, koulun ja tarvittaessa monialaisen verkoston kanssa antaa mahdollisuudet syvempään yhteiseen ymmärrykseen ja sitä kautta myös tarkoituksenmukaisten keinojen rakentamiseen lapsen ja nuoren tueksi.

”Toisen ihmisen arvostava ja hyväksyvä katse on supervoima. Hyväksyvä, inhimillisen näkemisen ilmapiiri poistaa muurit kohtaamisen ympäriltä. ” -Van der Kolk

                                                                                                                        Kuva: Pixabay

 

Taitojen tukemista ja toimintakyvyn vahvistamista

Käyttäytyminen näyttäytyy suhteessa ympäristöön ja muihin ihmisiin ja se kytkeytyykin erilaisiin arjen vuorovaikutustilanteisiin. Kun kohdataan haasteita vuorovaikutustilanteissa, tärkeää on se, kuinka tilannetta lähestytään: onko kyseessä ”ongelmatilanne”, joka nähdään muuttumattomana vai voisivatko nämäkin hetket olla mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen?

Koulussa toimintakyky on lasten ja nuorten koulunkäyntikykyä. Koulunkäyntikyvyn perustana on lapsen tai nuoren käsitys itsestään oppijana ja hänen opiskelutaidot ja muut elämäntaidot, motivaatio sekä asenne koulua kohtaan. Koulunkäyntikykyyn vaikuttavat myös mm. oppilaan kognitiivinen taso, mahdolliset oppimisvaikeudet ja psyykkinen ja fyysinen terveydentila. Lisäksi lapsen koko elämäntilanne, kodin huolenpito ja vanhemmuus sekä ympäristön odotukset ja asenteet koulukäyntiä kohtaan heijastuvat ja vaikuttavat koulunkäyntiin. Perheeseen, kaverisuhteisiin ja kouluun voi liittyä erilaisia vahvistavia ja suojaavia tekijöitä, sekä kuormittavia tekijöitä. Koulussa olisi tärkeää tarkastella, että miten opiskeluympäristö, ryhmän tilanne ja vuorovaikutussuhteet, erilaiset odotukset, tunneilmapiiri, pedagogiset menetelmät ja tuen toteutuminen sekä opetushenkilöstön osaaminen ja asenteet vaikuttavat yksilön koulunkäyntikykyyn. (Puustjärvi & Luoma, 2019). Edellä mainittuihin tasoihin voidaan oppimisyhteisöissä vaikuttaa ja näin myös vahvistaa oppilaiden koulunkäyntikykyä ja siihen liittyviä taitoja.

Koulunkäyntikykyä ja toimintakykyä oppimisyhteisössä voidaan kartoittaa esim. VIP-verkoston ja Valterin kehittämien arviointityökalujen kautta, jotka löytyvät seuraavan linkin kautta.  https://toimintakykyarvio.fi/. Lapsen tai nuoren kokonaistilanteen tarkastelu yhdessä kodin, koulun ja mahdollisen muun verkoston kanssa auttaa ymmärtämään toimintakyvyn rajoitteita ja vahvuuksia ja vahvistamaan voimavaroja tarvittavilla osa-aluilla. Toimintakykyä vahvistavia taitoja voidaan harjoitella ja opetella yhdessä. Opetussuunnitelmien sisällöissä laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ja elämäntaitojen harjoitteleminen on kirjattu tärkeänä osa kasvatus- ja opetustehtävää. Näitä taitoja oppimalla lapsi ja nuori kasvattaa kannattelevia siipiä koko elämää varten.

Käyttäytyminen rakentuu oikeastaan erilaista taidoista, joita ovat esimerkiksi itsesäätelytaidot, joihin liittyvät myös tunne- ja vuorovaikutustaidot. Tärkeitä taitoja ovat stressinsäätelyn taidot sekä rauhoittumisen, rentoutumisen ja läsnäolon taidot arjessa. Nämä kaikki taidot vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn erilaisissa ympäristöissä. Elämäntaitoja opetellaan ja vahvistetaan kaikissa kasvu- ja oppimisympäristöissä. Joskus näiden taitojen oppimiseen tarvitaan tukea myös kouluympäristössä. Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Tuen tarve voi ilmetä tilapäisesti tai pidempään ja usein sen tarve voidaan tunnistaa jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Mitä aiemmin voidaan vahvistaa tukea, sitä tehokkaammin päästään ennaltaehkäisemään ja vaikuttamaan esim. oppimisvaikeuksien kasaantumiseen ja syventymiseen. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014; Perusopetuslaki; Varhaiskasvatuslaki).

Tuen keinoja voidaan joskus tarvita oppimisen lisäksi monenlaisiin koulunkäynnin taitoihin. Nämä taidot voivat liittyä sosiaalisiin tilanteisiin, käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Kaikki oppijat hyötyvät sosiaalisten taitojen harjoittelemisesta ja tukemisesta ja niitä opitaan päivittäin jo aivan luonnostaankin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja oppimistilanteissa. Joidenkin oppijoiden kohdalla sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen voidaan kuitenkin tarvita hyvinkin pilkottuja tavoitteita, joiden pohjalta on mahdollista rakentaa erilaisia yksilöllisiä keinoja ja menetelmiä taitojen vahvistamiseksi.

On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että erityisesti käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten osalta tärkeää on panostaa korjaavien toimien sijaan varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäiseviin toimiin. Toimiviksi havaittuja keinoja ovat mm. myönteisen huomion antaminen sopivalle käyttäytymiselle, aikuisten ja lasten myönteisen vuorovaikutussuhteen vahvistaminen, sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen opettaminen sekä selkeän, ennakoitavan ja esteettömän ympäristön rakentaminen. (Karjalainen ym., 2022). Sosiaalisten taitojen arviointiin ja vahvistamiseen on olemassa myös tutkimusperustaisia ja näyttöön perustuvia arviointivälineitä ja menetelmiä koulumaailmaan, näistä mainittuna esim. KTVA, Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arviointiväline (Sointu & ym., 2018) sekä Check in- Check out (CICO), käytösongelmia ennaltaehkäisevää ja toivottua käytöstä tukeva toimintamalli (Karhu & ym., 2017).

Vuorovaikutustaidot liittyvät erityisesti sosiaaliseen toimintakykyyn, jonka kautta ihminen toimii vuorovaikutussuhteissaan aktiivisena toimijana, osallistujana yhteisöissään ja yhteiskunnassa. Sosiaalisia taitoja ovat esimerkiksi keskustelutaidot, ongelmanratkaisutaidot, taito olla rakentava, kannustava ja rohkaiseva, omien ennakkokäsitysten ja olettamusten havainnointitaito ja kyseenalaistaminen sekä kunnioittava suhtautuminen ja arvostava läsnäolo. Taidot pitävät sisällään toisen ihmisen havainnointi- ja arviointitaitoa eri tilanteissa, omia tunteiden säätelyyn ja ilmaisuun liittyviä taitoja sekä kykyä empatiaan. On hyvä ymmärtää myös ero sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen välillä. Sosiaalisuus, joka on synnynnäinen temperamenttipiirre, tarkoittaa halua ja kiinnostusta olla muiden ihmisten seurassa. Sosiaalisuuden tarpeen määrä vaihtelee, toinen etsiytyy aktiivisesti muiden seuraan ja tarvitsee muita ihmisiä ja seuraa, kun puolestaan toinen tarvitsee ehkä enemmän omaa tilaa ja aikaa. Sosiaaliset taidot taas ovat kykyä olla muiden kanssa ja ne opitaan kokemuksen ja kasvatuksen kautta. Ne ovatkin juuri edellä kuvattuja taitoja, joiden avulla toimitaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. (Mm. ICF Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, WHO 2004; Keltikangas-Järvinen, 2010).

Sosiaaliset taidot ovat siis osa perusinhimillistä mentalisaatiota eli mielentämiskykyä, joka on avain itsen ja toisen ihmisen ymmärtämiseen, ymmärtävää vuorovaikutusta. Mentalisaatiokyky kehittyy elämän aikana ja vahvistuu myös tietoisen harjoittelemisen kautta (Pajulo ym., 2015). Tämän tärkeän mentalisaatiokyvyn äärellä olemme kaikissa sosiaalisissa yhteisöissä, kasvu- ja oppimisyhteisöissä päivittäin, arjen pienimmässäkin hetkessä. Jokainen oppimistilanne on siis mahdollisuus vahvistaa näitä taitoja. Ehkäisemme oppimisen ja olemisen esteitä vahvistamalla voimavaroja ja taitoja, jotka kannattelevat elämässä. Kuten Frank Martela on osuvasti sanoittanut, ”ihminen on suhdelo”, lopulta kuitenkin kaikki yksilön olemisen muodot kytkeytyvät hänen ympäristöön ja vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Kasvu- ja oppimisyhteisöissä olisikin hyvä ymmärtää näiden taitojen vahvistamisen merkitys ja mahdollisuudet, sillä pohjimmiltaanhan ne kytkeytyvät kaikkeen kasvuun, oppimiseen ja elämään ylipäätään. Kasvatamme ja opetamme tietoja ja taitoja, joita lapsi ja nuori tarvitsee elämässään tulevaisuudessa. Tässä hetkessäkin olisi siis tärkeää suunnata ajatuksia ja toimia siihen, että mitkä ovat tärkeimpiä taitoja tulevaisuuden yhteiskunnassa. Tulisiko ihmisyyteen ja yhdessä olemiseen liittyvien ns. ”pehmeiden taitojen” opettamista huomioida vielä vahvemmin ja selkeämmin esimerkiksi opetussuunnitelmien sisällöissä, jotta kasvatus- ja opetushenkilöstöllä olisi enemmän ja yhteneväisempiä välineitä, keinoja ja menetelmiä näiden taitojen vahvistamiseen?

”Elämän merkityksellisyys syntyy siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita sillä tavalla, että tulee niiden kautta merkitykselliseksi toiselle” –Frank Martela

Kuva: Pixabay

Blogitekstin kirjoittaja on Ope oppii -koulutuskokonaisuuden kouluttaja

Maria Laiho
ohjaava opettaja, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Lähteitä ja luettavaa:

Ahtola, A. (2016). (toim.) Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Juva: PS-Kustannus.

Autio, E., Hietanen-Peltola, M., Laitinen, K. & Palmqvist, R. (2018). Yhteisestä työstä hyvinvointia: opiskeluhuoltoryhmä perusopetuksessa. THL & OPH  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-137-9

Deci, E.L. & Ryan, R.M. (2018). Self Determination Theory. Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York City. Guilford Press.

Hurme, K & Kyllönen, T. (2014). Turvassa! Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta ja varaudu vaaratilanteisiin. Jyväskylä. PS-kustannus.

ICF Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. (2004). Word Health Organization. 

Karhu, A., Paananen, M. & Närhi, V. (2017). Kummi 17. Check in Check out (CICO) – toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen. Jyväskylä. NMI.

Karjalainen, P., Pihlaja, P., Koskenalho, N., Palosaari, O., & Kouvonen, P. (2022). TUKEA ARKEEN!
Keinoja lasten ja nuorten emotionaalisten, sosiaalisten ja käyttäytymisen taitojen tukemiseksi. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2022:4. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Tukea_arkeen.pdf

Kattilakoski, R. (2019). Oppimista tukeva oppimisympäristö https://www.valteri.fi/artikkelit/oppimista-tukeva-oppimisymparisto/ Valterin artikkelit.  

Kauppila, R. (2011). Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Opetus 2000. Jyväskylä. PS-kustannus.

Keltikangas-Järvinen, L. (2010). Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY. Helsinki.

Kerola, K. & Sipilä, A-K. (2017). Haastava käyttäytyminen – Muutoksen mahdollisuuksia. Jyväskylä. Valteri-Koulu. 

Komu, S. (2018). Toimintakulttuuriin vaikuttaminen kouluväen toimilla. https://www.valteri.fi/artikkelit/toimintakulttuuriin-vaikuttaminen-kouluvaen-toimilla/ Valterin artikkelit.

Laiho, M. (2018). Hyvinvointitaidoista tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin – koulusta kantavin siivin elämään. https://www.valteri.fi/artikkelit/hyvinvointitaidoista-tukea-oppimiseen-ja-koulunkayntiin-koulusta-kantavin-siivin-elamaan/ Valterin artikkelit.

Mahkonen, S. (2017). Konfliktit kouluissa. Helsinki. Edita.

Nummenmaa, L. (2019). Tunnekartasto. Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Helsinki. Tammi.

Nurmi, J-E. (2009). Toiminta- ja tulkintatavat haasteiden kohtaamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa. Teoksessa Metsäpelto, R.-L., & Feldt, T. (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet (s. 111-128). Juva: PS-Kustannus

Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) (2019). Esteille hyvästit! Opas autsimikirjon sekä adhd – ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Autismisäätiö. Helsinki.

Paakkanen, M., Martela, F., Rantanen, J. & Pessi, A. (2017). Kuinka oppia tunnetaitoja. Teoksessa: Myötätunnon mullistava voima. (toim.) Pessi, A., Martela, F. & Paakkanen, M. PS-kustannus. Jyväskylä.

Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim 2015;131(11):1050-7.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet

Perusopetuslaki 628/1998. Https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628

Pietarinen, J., Soini, T. & Pyhältö, K. (2008). Pedagoginen hyvinvointi - uutta ja tutkittua koulun arjesta. Teoksessa K. Lappalainen, M. Kuittinen & M. Meriläinen (toim.)

Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia 41. Suomen kasvatustieteellinen seura, 53 - 74.

Puustjärvi, A. (2019). Mutta onko tämä lapsi koulukuntoinen? Koulunkäyntikyvyn arviointi ja tukeminen. Lääkärilehti 3/2019 (s. 114-120).

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Juva. PS-kustannus.

Sointu, E., Savolainen, H., Lappalainen, K., Kuorelahti, M., Hotulainen, R., Närhi, V., Lambert, M. C. & Epstein, M.H. (2018). Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arviointiväline (KTVA). Juva. PS-kustannus.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540