Ope oppii -koulutuskokonaisuuden 3. koulutus "Tuen tarpeen tunnistamisen ja tarpeisiin vastaamisen keinoja" jatkui alakoulun teemalla "Matemaattiset oppimisvaikeudet". Kouluttajanamme toimi Valteri-koulun ohjaava opettaja Sanna Kokko. Jos kaipaat omaan työhösi vinkkejä matemaattisten haasteiden selättämäiseen oppilaidesi kanssa, niin lukaisehan Sannan kirjoittama blogiteksti.
Matemaattiset oppimisvaikeudet alakoulussa
Nyky-yhteiskuntamme vaatii jokaiselta kansalaiseltaan matemaattisten taitojen hallintaa ja näin on hyvin todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Suurimmalle osalle lapsista matemaattisten taitojen oppiminen ja taitojen soveltaminen koulussa ja arkielämässä on melko helppoa. Kuitenkin 15–20 prosentille lapsista matemaattisten taitojen oppiminen on vaativampaa ja hitaampaa kuin heidän ikätovereilleen. Lapsista 5-7 prosentille tämä on erityisen hankalaa. Eli voimme tästä todeta, että 20 lapsen opetusryhmässä on keskimäärin neljä lasta, joilla on vaikeuksia oppia matematiikkaa odotetulla tavalla.
Matematiikan perustaitojen hallinta on keskeistä niin arjessa kuin työelämässä selviytymisen kannalta. Matemaattisilla oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan sitä, että opetuksesta ja harjoittelusta huolimatta lapselle on poikkeuksellisen työlästä oppia matematiikan perustaitoja. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että puhutaan oppimisen vaikeuksista tai puutteista taidoissa, jotka koulussa opetetaan ja oletetaan omaksuttavan ensimmäisten kouluvuosien aikana. Näihin taitoihin kuuluvat mm. sujuvan peruslaskutaidon saavuttaminen sekä lukujen paikka-arvon ja 10-järjestelmän ymmärtäminen. Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat luonteeltaan suhteellisen kapea-alaisia ja ne voivat olla lieviä, kohtalaisia tai vaikea-asteisia.
Tutkimuskirjallisuudessa matemaattisten oppimisvaikeuksien vaikeusastetta on kuvattu eri käsitteillä, kuten dyskalkulia ja heikko osaaminen. Tyypillinen pulma matematiikan oppimisessa on vaikeus oppia muistamaan aritmeettisia yhdistelmiä, eli pienten yhteen- ja vähennyslaskujen vastauksia tai kertotauluja. Näin useankin vuoden harjoittelun jälkeen lapsi joutuu tukeutumaan luettelemalla laskemiseen ulkoa muistamisen sijaan. Luettelemalla laskemisessa lapsella on usein käytössä paljon luettelemista vaativia laskemisen strategioita.
Taustatekijöistä ja kuinka voimme tunnista tukea tarvitsevat oppilaat
Keskustelimme koulutuksessa siitä, kuinka tarvitsemme tietoa keskeisten matemaattisten taitojen kehityksestä, jotta ymmärrämme matemaattisia oppimisvaikeuksia. Pedagogeina meillä tulee olla tietoa, mitä matemaattisia taitoja voimme odottaa lapselta eri ikävaiheissa. Tämän jälkeen voimme verrata lapsen osaamista tavanomaiseen kehityksen kaareen. Kun tiedämme kehityksellisen jatkumon, voimme siten tukea lasta oppimaan seuraavia haastavampia taitoja. Lapsilla, joilla on vaikeuksia varhaisissa matemaattisissa taidoissa, ilmenee haasteita myös myöhemmin matemaattisten taitojen oppimisessa, elleivät he saa lisätukea taitojen oppimisessa. Matemaattisten taitojen oppinen alkaa jo ennen syntymää kohdussa. Matemaattisten taitojen kehitystä koskevan tutkimuksen (Aunio ja Räsänen 2015) pohjalta on luotu malli, joka koskee 5-8-vuotiaita lapsia. Mallissa on neljä taito kokonaisuutta lukumääräisyyden taju, laskemisen taidot, matemaattisten suhteiden ymmärtäminen ja aritmeettiset perustaidot.
Kuinka matemaattinen oppimisvaikeus voidaan tunnistaa? Tämä on mielenkiintoinen kysymys, josta keskustelimme koulutuksessa. Kuinka voimme tunnistaa ne oppilaat, ketkä ovat vaarassa ajautua vaikeuksiin matematiikan kanssa. Kun haluamme tunnistaa oppimisvaikeuksia, meidän täytyy käyttää tarkoituksen mukaisia kartoituksia. Kun haluamme löytää riskiryhmään kuuluvat oppilaat, meidän tulee kartoittaa kaikki oppilaat. Tällöin on tarkoituksen mukaista käyttää materiaalia, jolloin se voidaan suorittaa ryhmässä ja suhteellisen lyhyessä ajassa. Tässä vaiheessa ei ole tarvetta kovin yksityiskohtaiselle tiedolle. Oppilaita ketkä tunnistetaan kuuluvan riskiryhmään, seurataan jatkossa eri tavoin, mm. Työskentelemällä kahden kesken, keskustelemalla ja teettämällä tarkempi testi (materiaalia runsaasti saatavilla).
Alkaessamme tarkastelemaan lähemmin oppilaiden kartoituksien tuloksia pohdimme samalla, onko todella kyse mahdollisesta oppimisvaikeudesta. Jos oppilas ei menesty yksittäisessä testitilanteessa ei tarkoita, että hänellä on oppimisvaikeus tai haasteita matematiikassa. Hän on voinut olla testitilanteessa hermostunut, ajatukset olivat jossain muualla ja hän ei ollut motivoitunut. Tai ehkä hän oli nukkunut huonosti edellisenä yönä, tai välitunnilla sattui jotain juuri ennen testiä. Kun on tunnistettu oppilaat, joilla on oikeasti oppimisvaikeus, on seuraavaksi tunnistettava, millaisista vaikeuksista on kyse. Toisaalta taas on keskeistä kiinnittää huomiota myös siihen, millaisista vahvuuksista on kyse. Opetus kannattaa suunnitella näistä lähtökohdista käsin.
Kuva: Pixabay License
Oppilaan kohtaaminen ja matemaattisten taitojen tukeminen
Palaute on erittäin tärkeä osa oppimista. Me kaikki haluamme saada palautetta opiskelustamme. Opettajalta saatu oikeanlainen palaute parantaa sekä oppilaan motivaatiota että oppimista. Keskustelut ovat tärkeitä metakognitiivisten taitojen kehittymisen kannalta, saamme kuulla miten muut ovat ratkaisseet ongelman. Me joudumme sanoittamaan omia ajatuksiamme, mikä puolestaan auttaa ymmärtämään matemaattista sisältöä. Opettaja antaa malleja ongelmanratkaisuun. Nämä voivat olla hyvin yleisiä periaatteita, kuten lista kohtia, jossa annetaan konkreettisia toimintaohjeita; lue tehtävä, pohdi mitä kysytään, alleviivaa avainsanat, kokeile ratkaista ja tarkista menikö oikein. Eli listat voivat olla hyvin yleisiä periaatteita tai tiettyyn ongelmaratkaisutehtävätyyppiin sopivia toimintaohjeita.
Kuvallinen ja konkreettinen materiaali auttaa useimmissa tilanteissa. Lähes kaikkien on helpompi ottaa vastaan tietoa, jos saamme lisäksi informaatiota kuvallisessa muodossa. Matematiikassa itsestään selvimmät merkit löytyvät geometriasta. Geometriassa on esimerkiksi kuvio eri muodoissa, mutta myös ongelmanratkaisussa kuvasta on usein apua. Konkreettista materiaalia on helppo käyttää laskiessa esimerkiksi lukualueella 1-10, mutta asiaa voi soveltaa myös ylemmillä luokilla.
Tunnistamme nopeasti oppilaat, jotka meinaavat pudota kelkasta. Voimme tarjota lisätukea aikaisemmin, mikä johtaa parempiin tuloksiin. Lisäksi on keskeistä, että opettajana tarjoamme riittävästi mahdollisuuksia harjoitteluun. Matematiikassa on paljon opeteltavia faktoja, kaikkea ei tarvitse opetella ulkoa, mutta tiettyjen asioiden osaaminen helpottaa oppimista myöhemmin, esimerkiksi peruslaskutoimitukset, kertotaulu, kymppiparit ja muut päässälaskut sekä näiden laskutoimitusten automatisoituminen.
Kun treenataan näitä peruslaskutoimituksia, esimerkiksi kertotauluja, ei ole kovin tehokasta harjoitella pitkää aikaa kerrallaan, 45 minuutin oppitunti on siihen liian pitkä. Tehokkainta kertotaulujen opettelua on muutaman minuutin mittainen harjoittelu päivittäin. Melkein yhtä tärkeää kuin kaikkien oppilaiden tarkkailu, on myös seurata tarkkaavaisimmin niitä oppilaita, joilla on todettu oppimisvaikeus. Ei siis riitä oppilaiden tunnistaminen, joilla on oppimisvaikeus ja suunniteltu opetus sen mukaan - vaan lisäksi on jatkuvasti arvioitava mikä menetelmä toimii.
Tutkimus on osoittanut, että motivaatiota kohottavilla menetelmillä on myönteinen vaikutus oppimiseen. Kovin merkittävää yhteyttä ei ole pystytty osoittamaan, mutta oletettavasti kyse on siitä, että aihetta on vaikea tutkia. Motivaatio liittyy myös vahvasti opettajan ominaisuuksiin ja mieltymyksiin. Erityyppiset opettajat motivoivat eri tavoin. Tapa toimia riippuu paljon opettajasta ja opettajan persoonasta.
Oppilaat oppivat toisiltaan ja tukevat toisiaan oppimisessa. Toisten auttaminen on tärkeää siksi, että toisen auttaminen saa aikaan keskustelua matematiikasta. Tällainen työskentely ei hyödytä vain heikkoja oppilaita vaan myös vahvemmat oppilaat voivat hyötyä vuorovaikutuksesta. Matematiikassa nimittäin voidaksesi selittää jonkin asian, itsellä pitää olla siitä hyvä käsitys. Kehität siinä siis omaa osaamistasi, kun autat toista ymmärtämään.
Monet menetelmistä ovat sellaisia, jotka hyödyttävät kaikkia. Metakognitiivisten taitojen opettamisella on havaittu olevan positiivinen vaikutus myös matikka-ahdistuksesta kärsiville oppilaille. Jos tehdään oppilaat tietoiseksi omasta oppimisestaan, matematiikka-ahdistus vähenee ja tehtävät sujuvat paremmin. Annamme oppilaalle lisää valmiuksia selvitä tehtävästä. Jos olisi vain yksi vaihtoehto toimia, yksi ainoa osattu menetelmä ja se ei toimikaan, ja tehtävän ratkaisusta ei vain tule mitään. Oppilaalle on annettava lisäaikaa koetilanteessa, jos hän sitä tarvitsee mm. aikapaineen vuoksi. Aikapaine on sellainen, että se kasvattaa ahdistusta merkittävästi. Toinen asia, jota voimme tehdä koetilanteessa on antaa mahdollisuus oppilaille kirjoittaa ylös tunteitaan. Vain lyhyesti, joitakin minuutteja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen mahdollisuus purkaa tunteitaan vaikuttaa myönteisesti tulokseen. On pystytty osoittamaan, että koe- tai matematiikka-ahdistuksesta kärsivät pärjäävät kokeessa paremmin saat
Kaikkia hyödyntävä tekijä on se, että pyritään herättämään kiinnostus opiskeltavaa asiaa kohtaan, yksi keino on tähän liittää koulumatikka arkielämän tilanteisiin, oppilaat tulevat tietoiseksi siitä miksi opiskelemme. Lieneekin yleisin kysymys, kun matematiikan tunnilla siirrytään uuteen aiheeseen Mihin tätä tarvitaan? Se opettajan kannattaakin ajatella läpi. Tässä oli monta tapaa tukea matematiikan oppimista myönteisesti ja positiivisesti, nämä eivät ole ainoat menetelmät.
Kuva: Pixabay License
Materiaaleissa selkokieli voi olla parempi oppilaille kenellä on oppimisvaikeus ja kuvat, jotka auttavat löytämään olennaisen. Usein materiaalit ovat liian lapsekkaita kuvituksineen, jos esimerkiksi yläkouluikäinen oppilas on matematiikan taidoissa alkutaipaleella. Opetuksessa voi tarjota enemmän oikeassa elämässä tarvittavaa materiaalia, kuten ohjeita, reseptejä, pesuohjeita, kauppalistaa eli asioita, joilla on oppilaalle merkitystä. Oppilaalla olisi mahdollisuus myös omiin valintoihin. Onkin tärkeä tunnistaa oppilaansa, ottaa selvää yksilöllisistä tarpeista ryhmässä, tuntea itsensä pedagogina, minkälainen tapa opettaa sopii parhaiten ja tämän jälkeen poimia ne toimintatavat, jotka sopivat parhaiten käsiteltävään aiheeseen, kyseiselle ryhmälle oppilaita ja itselle opettajana. On tärkeää, että opettajalla on vapaus valita sopivat tavat toimia, mutta on tärkeää tuntea yleiset periaatteet, jotka tutkimus on voinut osoittaa tehokkaaksi. Tällöin omaa opetusta on helpompi kehittää.
Kuva: Pixabay License
Blogitekstin kirjoittaja on Ope oppii
-koulutuskokonaisuuden kouluttaja
Kommentit
Lähetä kommentti