Ope oppii -koulutuskokonaisuuden 3. koulutus "Tuen tarpeen tunnistamisen ja tarpeisiin vastaamisen keinoja" jatkui yläkoulun teemalla "Oppimisvaikeudet osana aineenopettajan työtä".  Kouluttajanamme toimi Valteri-koulun ohjaava opettaja Sari Granroth-Nalkki. Sarin kirjoittamasta blogitekstistä saat hyviä vinkkejä siitä, miten tukea oppilaiden oppimisvaikeuksia aineenopettajan työssä. Innostavia lukuhetkiä.

Kuva: Pixabay License

Oppimisvaikeudet osana aineenopettajan työtä

Opettajilla tulee olla keinoja tunnistaa ja tukea oppilaiden oppimisvaikeuksia, ja näin mahdollistaa kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevien opiskelijoiden opetusmenetelmiä suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon yksilölliset oppimistyylit ja tuentarpeet. Opettajan on hyvä olla myös tietoinen monista ulkoisista tekijöistä, kuten perhetilanteesta tai muista ympäristötekijöistä, jotka voivat vaikuttaa oppilaan oppimiseen. Kun ymmärtää oppilaan tilannetta kokonaisvaltaisesti, on helpompi tarjota tehokasta tukea ja ohjausta myös heille, joiden oppimiseen oppimisvaikeudet vaikuttavat.

Kuva: Pixabay License

Jokaisessa oppilasryhmässä on oppilaita, joilla on henkilökohtaisia tuen tarpeita oppimisessaan tai koulunkäynnissään. Aineenopettajilta kysyttäessä oppilaiden haasteiden monimuotoisuus aiheuttaa usein epävarmuutta. Opettajat pohtivatkin, mihin asiaan osaaminen tai osaamattomuus liittyy; tukiverkostoon, jaksamiseen, motivaatioon, oppimisvaikeuksiin, keskittymiseen, opiskelutaitojen puutteeseen, heikentyneisiin pohjatietoihin vai aivan johonkin muuhun. Mielessä on usein myös kysymyksiä oppilaiden tosiasiallisen osaamisen selvittämisen keinoista, sopivien tukitoimien löytämisestä hektisessä arjessa sekä siitä, mistä alkaa ja mihin oppimisen tuen tulisi keskittyä.

Kuten ensimmäisen kappaleen tekstissä todetaan, opettajien on tärkeä tietää perusteita oppimisvaikeuksista ja niiden ilmenemisestä. Tällöin oppilaan oppiminen voidaan suunnitella ja toteuttaa niin, että jokaisella on mahdollisuus oppia ja kasvaa omien edellytystensä mukaisesti. Oppimisvaikeudet ovat usein kehityksellisiä, jolloin ne seuraavat kantajaansa läpi elämän. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että harjoittelun avulla taidot kehittyvät, kullakin omaan tahtiinsa ja toisaalta kompensointikeinojen avulla voidaan madaltaa oppimisvaikeuksien aiheuttamia arjen haasteita esimerkiksi kuuntelemalla kirjoitettua tekstiä lukemisen sijaan. Oppimisvaikeudet ilmenevät tietyn taidon alueella, kuten lukutaidossa, kirjoitustaidossa tai matematiikantaidoissa ja ovat usein päällekkäistyviä eli samalla henkilöllä voi olla monen tyyppistä oppimisenvaikeutta. Oppimiseen vaikuttaa myös monet muut asiat, kuten hahmottamisen ja motoriikan vaikeudet tai tarkkaavuuden haasteet. Pysyvien, kehityksellisten oppimisvaikeuksien lisäksi oppimiseen voi vaikuttaa hermostoon liittyvä sairaus tai vaurio sekä mielenterveydelliset syyt, kuten ahdistuneisuus tai masennus.(https://oppimisvaikeus.fi/tietoa/perustietoa-kehityksellisista-oppimisvaikeuksista/) Ahdistus ja masennus oireilu yläkoululaisten keskuudessa on valitettavan yleistä ja siksi myös aineenopettajan on tärkeä tietää oireilun mahdolliset vaikutukset oppimiseen. Aiemmin matematiikkaa suvereenisti oppinut voi yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa jo olemassa olevien taitojen hyödyntäminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Tällöin kyseessä on väliaikainen oppimisen vaikeus, joka väistyy terveystilanteen helpottaessa.

Kuva: Pixabay License

Oppimisvaikeuksien tunnistamisen avuksi on olemassa listoja, joissa kuvataan yleisimpiä ”tunnusmerkkejä” oppimisvaikeuksista ( www.oppimisvaikeus.fi) Tunnistamisessa aineenopettajan tärkeä rooli on tehdä havaintoja oppilaan oppimisesta ja työskentelystä. Huomio tulisi herätä esimerkiksi silloin, kun oppiminen ei edisty tai tehty työ ei tuota odotettua tulosta. Myös haasteet motivaatiossa tai liiallinen kuormittuneisuus voi kertoa taustalla olevasta oppimisenvaikeudesta. Havaintojen pohjalta voidaan koulun erityisopettajan ja/tai psykologin kanssa syventää ymmärrystä ja miettiä tarpeellisia tukikeinoja. Koskaan ei tule unohtaa oppilaan osallisuutta omiin asioihinsa. Yläkoulussa nuoret osaavat jo hyvin kertoa ja kuvailla omaa oppimistaan ja siinä ilmenneitä pulmakohtia.

Alussa listattiin aineenopettajien mietteitä oppimisvaikeuksien tukemiseen liittyen. Ajatuksiin saattaa helposti hiipiä riittämättömyyden tunteita siitä, miten pystyn huomioimaan kaikki ryhmän oppilaiden tarpeet. Tilannetta saattaa helpottaa tieto siitä, että jo pienetkin muutokset totuttuun toimintaan ja ympäristöön voi auttaa yllättävän monen oppilaan oppimista ja opiskelua. Ensimmäiseksi kannattaa pohtia oppitunnin rakennetta. Useat oppilaat hyötyvät siitä, että oppitunnin tavoitteet ja työskentelytavat kerrotaan heti aluksi ja kirjoitetaan näkyviin. Samana pysyvä tuttu ja turvallinen etenemistapa saattaa tuntua joskus ”puuduttavalta”, mutta tuo turvaa monelle. Aika ajoin on hyvä reflektoida omaa puhetta oppitunneilla eli miten annan ohjeet ja millaista kieltä käytän. Selkeät, lyhyet ohjeet suullisesti ja kirjallisesti annettuina sekä tärkeimpien käsitteiden avaaminen osana opettamisen perusstruktuuria lisää monen oppijan mahdollisuuksia onnistua. Tärkein kulmakivi kaikkien oppijoiden oppimisen mahdollistamiseksi on turvallisen oppimisympäristön luominen. Toteamus, ”vain turvallinen mieli voi oppia”, koskee ihan jokaista lasta ja nuorta ryhmässä. Haastankin sinut miettimään omalta kohdaltasi, miten rakennat turvallisen oppimisympäristön niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin? Minulle turvallisuuden rakentaminen tarkoittaa paitsi ennakointia, rutiineja ja pysyviä rakenteita, ennen kaikkea aitoa kiinnostusta oppilaisiin, todellista läsnäoloa, kohtaamisia, vuorovaikutusta ja onnistumisten huomioimista.

Kuva: Pixabay License

Aineenopettajilta nousi esiin päivän polttava kysymys erityisesti yläkoulussa eli miten vahvistaa oppilaiden oppimismotivaatiota. Oppimisvaikeuksien näkökulmasta aihe on varsin olennainen. On tarpeellista samaistua tilanteeseen, jossa joutuu liian pitkään työskentelemään itselle turhan vaikeiden asioiden parissa vieläpä itselle sopimattomin menetelmin ilman suurempia onnistumisen tunteita. Jossakin kohdassa haasteet alkavat nakertaa itsetuntoa, jaksamista ja toiveikkuutta – oppimismotivaatiota. Tämän vuoksi oppilaiden tulee saada tarvitsemaan tukea oppimiseen. Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria (Deci, E. Ryan, R. 2002. Handbook of Self-Determination Research.) toimii arjessa oivallisesti taustateoriana ja arjen työkaluna erilaisissa oppimistilanteissa. Teorian mukaan kaikilla meillä on kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus. Voimme vaikuttaa oppilaiden sisäiseen motivaatioon ja hyvinvointiin huomioimalla nämä perustarpeet pedagogisten valintojemme myötä. Teoria tiivistyykin kysymyksiin siitä, miten oppilaat voivat vaikuttaa oman oppimisensa suunnitteluun ja toteutumiseen, miten mahdollistetaan onnistumisen kokemukset ja itseluottamuksen vahvistuminen sekä miten jokainen voisi tuntea olevansa tärkeä osa ryhmää.

Lopuksi vielä lohdutus riittämättömyyden tunteiden äärelle. Oppilaan tukeminen koulussa on jokaisen aikuisen tehtävä, mutta kenenkään ei tulisi jäädä tässä tehtävässä yksin. Muistathan sinäkin ottaa kollegan mukaan ja yhdessä, asioita jakaen tehdä jokaisesta koulupäivästä jokaiselle oppilaalle onnistunut ja tärkeä. Alun kursivoitu teksti on tehty tekoälyä hyödyntäen. Mitä tulevaisuus tuo teköalyn muodossa on vielä arvailujen varassa. Voiko siitä tulla työkalu tekstin tuottamiseen lukivaikeuksien kanssa selviytyvälle? Opetammeko tulevaisuudessa kirjoittamisen lisäksi tekoälyn hyödyntämistä kirjotustehtävissä? Aika näyttää…

Blogikirjoituksen kirjoittaja on Ope oppii -koulutuksen kouluttaja

Sari Granroth-Nalkki
ohjaava opettaja
oppimis- ja ohjauskeskus Valteri